Sanoilla on voimaa

Kirurgin veitsen tekemä haava parantuu nopeammin kuin lääkärin huonosti valittujen sanojen viilto. Lääketieteellisen Duodecim-lehden pääkirjoituksessa pohditaan sanojen voimaa, jota sivuten kirjoitimme ja keskustelimme myös kokemusasiantuntija Roosa Reposen kanssa lääkäri-potilas vuorovaikutuksesta. 

Sanojen välityksellä siirtyy tiedon lisäksi tunteita, odotuksia, ennakkoluuloja ja väärinymmärryksiä. Tiedostamaton negatiivisuus lääkärin kirjauksissa voi vähätellä potilaan kokemusta, vaikuttaa negatiivisesti hänen kokemukseensa saamastaan hoidostaan tai jopa hoitotuloksiin. Kirjoitustyyli voi olla täysin tahatonta, mutta silti sisältää latauksia.

Potilaan kertoman kuvaaminen kirjoittaen “kertoo, että…” onkin neutraalimpaa kuin vaikka “kieltää” tai “väittää”, jotka voivat antaa kirjausta lukevalle potilaalle vaikutelman että potilaan kertoman todenmukaisuutta olisi epäilty.

Tulokulman vaihtaminen lisäisi myös neutraaliutta, toteamalla vaikka “hoito ei toiminut potilaan kohdalla” tai “hoito epäonnistui” sen sijaan että kirjoittaisi “potilas epäonnistui hoidon kanssa”. Hoitomyöntyvyyden puutteen sijasta voisi puhua mahdollisuudesta sitoutua hoitoon. Näillä ilmaisuilla voimme myös huomioida erilaisten haasteiden monimutkaiset vaikutussuhteet, kun usein tupakoinnin lopetus, laihdutus tai uuden hoidon aloittaminen eivät lähes ikinä kokonaan riipu vain potilaasta. 

Lääkärien ja hoitajien kirjauksien kieli on tärkeä tiedonlähde myös potilaille. Etenkin nykyään moni lukee tehdyt kirjaukset kannasta. Neutraalimpi tapa kirjata tuo myönteistä vaikutusta potilas-lääkäri vuorovaikutussuhteeseen. Kuten Roosan kanssa kirjoitimme, vuorovaikutus on mahdollista vain sopivissa olosuhteissa. Siksi ammattilaisilla tulisi olla aikaa kohdata potilas, häiriötön vastaanottotilanne ja mahdollisuus kouluttautua myös vuorovaikuttamisen taidoissa.

Japanilaisen runoilija Ryokan sanoin: “"Älä milloinkaan/ vähättele sanoja/ äläkä sano/ sanoista, että nehän/ nyt ovat vain sanoja".