Mitä jokainen päättäjä voi oppia Kirkonkylän koulun ratkaisusta

Kirkonkylän koulun jatkosta 22.4.2025 tehtyä päätöstä ei kannata tarkastella vain äänestyksenä eri vaihtoehtojen välillä. Se on toivottavasti herätys itseni lisäksi monelle muulle siitä, miten voimme tehdä päätöksiä avoimemmin, osallistavammin ja paremmalla yhteistyöllä.

Lopullinen ydin molemmissa muutosesityksissä oli sama: halu antaa koululle jatkoaikaa. Kokoomuksen esityksessä jatkon päätepisteeksi oli asetettu palveluverkkopäätös, joka tullee nyt syksyllä. Olin itse asettanut tarkan takarajan poistamaan epävarmuutta aikataulusta. 

Velvoitin esityksessäni alueen yläkoulun ja mahdollisen yhtenäiskoulun tulevaisuuden selvittämisen. Halusin varmistaa, ettei päätöstä mahdollisen yhtenäiskoulun sijainnista tehdä ohi asukkaiden, asianmukaisen valmistelun ja selkeän toteuttamisaikataulun. Olihan näissä epäonnistuminen tämän päätöksen vaikeuden takana.

Moni koki jääneensä vaille tietoa ja vaikutusmahdollisuuksia. Sen kuulin palautteena eri kanavista ja näin sivistyslautakuntaa tervehtineessä mielenosoituksessa. Näin ei pitäisi olla, ja olen siitä pahoillani. Koen tärkeäksi etsiä keinoja, ettei vastaavanlaiseen tilanteeseen ajauduta jatkossa.

Päätöksenteon ennakoitavuuden ja tiedottamisen epäonnistumisessa piilee kuitenkin mahdollisuus yhteiselle näkemykselle jatkosta. Meidän on vaadittava itseltämme enemmän ja pystyttävä parempaan. Vahvistetaan vuorovaikutusta, rakennetaan luottamusta kaupunkilaisiin ja erityisesti Nastolan alueen asukkaisiin uudelleen. Päätöksenteon on oltava myös päättäjien puolelta johdonmukaista. Voimme vaatia päättäjinä parempaa kaupunkilaisten kuulemista ja velvoittaa kaupunkia tiedottamaan paremmin.

Tämä ei ole yhden puolueen, alueen tai henkilön asia. Ei tehdä tästä haavaa joka jää auki, vaan sellainen joka paranee. Tämä ei ollut vain päätös koulusta - tämä oli muistutus siitä, että parhaat päätökset syntyvät silloin, kun niitä tehdään yhdessä ja etsitään kompromissia, johon jokainen voi sitoutua.